Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piirin avustajatoiminta päättyy yli vuosikymmenen aktiivisen toiminnan jälkeen. Toiminnan loppumiseen vaikuttaa veteraanien korkea keski-ikä, joka tarkoittaa luonnollista avuntarpeen pienenemistä, sekä se, että Uudenmaan TE-toimisto ei jatka hankkeen rahoittamista. Edellytyksenä toiminnan jatkumiselle olisi ollut 40 avustajan palkkaaminen, mutta niin suurta määrää ei enää voitu työllistää, sillä veteraaneja on vähenevissä määrin. Avustajatoiminta jatkuu kuitenkin muualla Suomessa yhdeksässä maakunnassa jatkossakin monimuotoisena avustajatoiminnan kirjona.
Vaikka avustajatoiminnasta joudutaan luopumaan Uudellamaalla haikein mielin, sen päättyessä on hyvä katsella menneeseen vuosikymmeneen, onnistuneeseen avustajatoimintaan ja veteraanityöhön. Avustajatoiminnasta eivät hyötyneet pelkästään veteraanit, heidän puolisonsa ja leskensä, vaan myös Uudenmaan alueen pitkäaikaistyöttömät. Keskustelimme Uudenmaan alueen avustajatoiminnan projektipäällikkö Heidi Ahon ja avustajana toimineen Merja Niemen kanssa siitä, kuinka avustajatoiminta valaisi niin monen asiakkaan ja avustajan arkea. Lisäksi luomme katseen tulevaan – siihen, miten voimme nyt auttaa ikääntyvän veteraanin arkea.
“Avustajatoiminta on kaksipuolinen kolikko”
Kun Heidi Aho puhuu avustajatoiminnasta, puhuu hän siitä ylpeydellä. Syystäkin, sillä toiminnalla ollaan helpotettu veteraanien arkea merkittävästi. Veteraaneille, heidän puolisoilleen ja leskilleen tarjottiin kotiavustajapalveluita, joissa tarpeen tullen veteraanin kotona vieraili avustaja auttamassa arjen pyörittämisessä 2-8 kertaa kuussa. Palvelussa avustajat siivosivat, kävivät kaupassa, hoitivat pihatöitä, tai vaikka keittivät lihasoppaa, niin kuin Aho mainitsee. ”Meillä tarjottiin kiireetöntä kotipalvelua, joka toi veteraaneille apua kodin ylläpitoon ja viihtymiseen.” Palvelun pääpaino oli kiireettömässä avustamisessa, joka parantaa vanhusten hyvinvointia. Palvelun tarkoituksena on mennä ”vanhus edellä”, Aho toteaa.
Avustajatoiminnan juuret ovat kahdenkymmenen vuoden takana, silloin kun sotainvalidit, veteraanit, heidän puolisonsa ja leskensä alkoivat kokea tarvetta kotiavustamiselle. Uudellamaalla toiminta aloitettiin vuonna 2005. Avustajapalvelu toimi oivana lisänä täydentäen kunnallisia palveluja – kunnallisessa kodinhoitotyössä keskitytään terveydenhoitoon, kun taas veteraaneille tarjotussa palvelussa fokukseksi tarkentui arjen helpottaminen ja seura. ”Veteraanille seuraksi tuli aina sama avustaja ja kotona oltiin avustamassa miltei kolme tuntia”, Aho tarkentaa.
Aho kuvaa avustajatoimintaa kolikoksi: molemmilla puolilla lymyää hyvä asia. Veteraanit saivat tarvitsemansa avun arjessa ja samalla työllistettiin pitkäaikaistyöttömiä tärkeään työhön. Aho kokee suurta ylpeyttä toiminnasta. ”Pystyimme motivoimaan työttömiä ja tarjoamaan palkitsevan työpaikan. Olemme luoneet luotettavia oppimissuhteita, jossa vastuuta saa työtön.” Aho kertoo. Ahon mukaan avustajien ja veteraanien välille syntyi ystävyyssuhteita pitkien asiakassuhteiden ansiosta – se takaa vanhuksille turvaa.
Ahon mukaan avustajatoiminnan järjestäminen ei aina ollut kuitenkaan helppoa. Haasteiksi nousivat vuosi toisensa jälkeen rahoituksen saaminen TE-toimistolta sekä rekrytoinnin osuvuus. Aho kertoo, että ”hyvien tyyppien” löytäminen oli välillä vaikeaa, sillä kyseessä oli haastava työ. Palkitsevaa oli kuitenkin se, kun avustajien joukosta löytyi sydämellisiä persoonia, jotka nauttivat avustajan työstä.
Avustajatoiminnan päättyessä Aho muistelee avustettavia vanhuksia. ”Vanhukset olivat aina kovin kiitollisia avusta”. Ahon mielestä avustajatoiminnan tärkein piirre oli turvallisuuden tunteen luominen veteraaneille rutiinien ja helpotetun arjen kautta. Aho muistaa eräänkin veteraanin, joka viikko toisensa jälkeen toivoi, että avustaja keittäisi hänelle kattilallisen lihasoppaa. Ja niin avustaja keitti.
Miten voimme auttaa ikääntyvien veteraanien arkea avustajatyön loputtua? Ahon mukaan keinoja on monia. Lahjoittajana voit olla mukana turvaamassa esimerkiksi veteraanien lääkkeiden saantia. Aho kannustaa ottamaan myös yhteyttä oman alueen aluetoimintaan tai suoraan piiriin.
”Jokaisen kansalaisen velvollisuus on pitää huolta vanhuksista. Meidän asiakkaat jäävät nyt ihan yksin ja meidän tehtäväksi jää omilta osiltamme heidän auttamisensa. Pienikin apu on tärkeää – vie kävelylle, siivoa tai leivo vanhukselle. Älkää unohtako vanhuksia!” Aho lisää.
Avustajatoiminnasta pysyvä ammatti
Veteraaneille järjestetyn avustajatoiminnan yksi menestyksekkäimpiä tarinoita on Merja Niemen tarina. Niemi oli avustajana mukana toiminnassa neljän ja puolen vuoden ajan aivan avustajatoiminnan päättymiseen saakka. Niemen tarina ei kuitenkaan päättynyt siihen – hän päätti perustaa oman toiminimen, jonka avulla hän pystyy jatkamaan vanhus- ja avustajatyön parissa. Niemi kertoo, että haaveissa oli tehdä jotain omaa ja hän halusi jatkoa avustajatoiminnalle.
”Viimeiseen viikkoon asti asiakkaiden oli vaikea ymmärtää, että avustajatoiminta ei jatku. Oli itselläkin kovin haikea olo – muutaman asiakkaan kanssa itkettiinkin toiminnan päättymistä. Asiakkaille tämä oli vaikea paikka. Uuden avustajan löytäminen tuntui heille erittäin haastavalta, sillä olin samojen asiakkaiden kanssa koko toiminnan ajan.” Niemi kertoo.
Niemi olikin miettinyt oman toiminimen perustamista jo pitkään ja nyt sopiva sauma tuntui nousevan. Useat veteraanit olivat jäämässä ilman avustajaa. Nyt Niemen avustuksessa jatkaa vielä muutama vanha asiakas. Niemen asiakkaina on paljon sotainvalideja ja veteraaneja. Niemen mukaan parasta avustajatoiminnassa on asiakkaat! Heidän kanssaan käydyt keskustelut, heiltä opitut asiat sekä yhdessä tekeminen ovat työn suola. ”Avustajatyössä luottamus syntyi molemminpuolisesti. Heidät todella oppi tuntemaan hyvin!” Niemi lisää. Onneksi vanhat asiakkaat eivät täysin kadonneet Niemen elämästä – Niemelle satelee kyläkutsuja vanhoilta asiakkailta!
Työskennellessään veteraanien, lottien ja sotainvalidien kanssa Niemi itsekin alkoi kiinnostumaan Suomen sotahistoriasta ja vieraili kirjastoissa lainaamassa kirjallisuutta aiheesta. Niemi kertoo, että veteraanien kanssa työskennellään suurella sydämellä. Niemen asiakkaat tykkäsivät puhua hänelle ja mielellään purkivat tuntojaan. Niemi huomasi, että vanhuksen olo helpottui heti kun sai puhua.
Niemi ehdottaa, että hoitotyöhön pitäisi ehdottomasti saada lisää työvoimaa! Niemi muistuttaa, että veteraanit eivät ole enää kauaa keskuudessamme ja heille pitäisi taata mahdollisuus vanheta kotonaan. Voit auttaa ikääntyviä veteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiä tutustumalla toimintaamme verkkosivuillamme.
Voit lahjoittaa veteraaneille kotiapua: tarjoamme lounaspalvelua!
Auta veteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiä lahjoittamalla suoraan heidän lääkekuluihinsa!
Auta veteraaneja arjessa: lahjoita veteraanille taksimatka!
Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita:
