Keväisin ja syksyisin Helsingin kaduilla saattaa törmätä siniliivisiin varusmiehiin. He ovat näkyvillä ihan hyvästä syystä – on aika jokavuotisen lipaskeräyksen Sotiemme Veteraanien hyväksi. Lipaskeräys on sata vuotta täyttävän Suomen Puolustusvoimien avustama keräys, jossa ympäri Suomea kaduille rientää vuosittain satapäin varusmiehiä. Jokaisella heistä on kädessään lipas, jonka sisältöön vaikuttavat kaduilla kulkevat kansalaiset. Varusmiesten suorittama lipaskeräys on merkittävä keräysmuoto. Lähes 50% Sotiemme Veteraanit -keräyksen vuosittaisesta tuotosta tulee lipaskeräyksistä. Uskomatonta, mutta totta! Pahaiselta tuntuva roposemme koostaa suuren summan veteraanien hyvinvoinnista.
Miten keräys sitten tapahtuu ja mikä saa kansalaisen osallistumaan? Kysyimme Helsinki-Vantaa -alueen keräyksen piiripäälliköltä Viljo Lehtoselta, vänrikki Max Pajuselta, sekä juuri kadulla keräyksen aloittaneelta alokkaalta Robin Högdalilta.
Keräys sydäntä lähellä
Viljo Lehtonen on työlleen omistautunut mies. Hän kantaa rinnassaan Sotiemme Veteraanit -pinssiä, joka kielii omistautuneisuudesta. Kohtaamme toukokuussa Helsingin ytimessä, kauppakeskus Kampin edessä, jossa tämänpäiväinen keräys tapahtuu. Lehtonen kertoo mielellään keräyksestä, joka on hänen sydäntään lähellä, mutta ennen kaikkea hän muistuttaa, että keräyksen pääosassa ovat varusmiehet ja lahjoittajat.
Miten Lehtonen sitten päätyi keräyksen piiripäälliköksi? Alun perin hän oli Helsingin sotaveteraanipiirin toimikunnassa, jonka tarkoituksena oli kerätä varoja. Lehtonen kertoo: “Lähettelimme keräyskirjeitä eri tahoille, mutta vastauksena oli jatkuvasti, että ‘olemme jo antaneet rahaa keskusjärjestöllenne'”. Tällöin alkoi muutos keräysmuodon määrittelyssä kirjelahjoituksista lipaskeräykseen. Silloinen toiminnanjohtaja Markku Seppä alkoi selvittelemään, kuka lähtisi järjestämään lipaskeräystä Helsingissä. Lehtonen päätyi keräykseen Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin puheenjohtajan eversti Laamasen pyynnöstä. Laamanen totesi: “Meillä tämän hoitaa Lehtonen”. Vastaan ei ollut pistämistä, joten Lehtonen on ollut mukana jo vuodesta 2005.
Lipaskeräys on helposti lähestyttävä
Lehtonen kertoo, että vuodesta 2006 lipaskeräys on muotoutunut nykyiseen muotoonsa. Keräyksen aikana esimerkiksi Helsinki-Vantaan keräysalueella on nelisenkymmentä lipaskerääjää, jotka keräävät varoja noin kahden viikon ajan. Keräyksen loputtua tulos lasketetaan pankissa ja tuloutetaan Helsinki-Vantaan veteraaneille. Varusmiehiä on vuosittain valtakunnallisesti noin 20 000 keräämässä varoja lippaan kanssa.
Valtakunnallisesti maamme on jaettu 24 keräyspiiriin, joissa kerätyt varat pysyvät. Johtoryhmät jakavat rahanjakosopimuksen mukaan kerätyt varat eri veteraanijärjestöjen kesken. Loppujen lopuksi varat jaetaan Poliisihallituksen keräysluvan mukaisiin käyttökohteisiin, eli veteraanien arjen helpottamiseen.
Lehtonen tietää paljon keräyksen historiasta. Hän tietää myös siitä, miten varusmiehet tavallisesti suhtautuvat keräykseen. Hyvän lipaskerääjän tekee Lehtosen mielestä avoin mieli ja keskustelualttius. Lehtosen mukaan varainkeruu on varusmiehille uusi kokemus. Poistuminen sotilasalueelta on myös usein virkistävää ja he näkevätkin keräyspäivät mieluisina välipäivinä. “Tämä on sellainen varusmiesten sosiaalinen koulutuspäivä. Saadaan kohdata ihmisiä. Kirsikkana kakun päällä, he pääsevät päiväksi tavallisen kansan pariin”, Lehtonen toteaa.
Lehtonen näkee keräyksen jatkuvan pitkälle 2020-luvulle. Hänen mielestään lipaskeräys erittäin toimiva keräysmuoto. Puolustusvoimien apu keräyksessä on Lehtosen mukaan korvaamatonta. “Puolustusvoimat on luvannut olla mukana tukemassa veteraaneja niin kauan kuin tarvitaan”. Keräyksen laajuus muuttunee veteraanien vähenemisen myötä, mutta Lehtonen toivoo, että keräys voisi jatkua Puolustusvoimien tuella vaikka seuraava vuosikymmenen.
Keräys herättää kunnioitusta varusmiehissä
Piiripäällikkö Lehtosen rinnalla seisoo kaksi komeisiin Puolustusvoimien palveluspukuihin sonnustautunutta miestä. Toinen heistä on vänrikki Max Pajunen, jolla on jo useamman keräyspäivän kokemus männävuosilta ja toinen on alokas Robin Högdal, joka vasta aloittelee keräystä. Högdal on se, joka saa tänään kantaa sinistä liiviä ja lipasta.
Pajusessa ja Högdalissa keräys herättää vahvoja tunteita. Toisaalta, kerääminen on mukava muutos omaan kasarmiarkeen, mutta kaiken taustalla herää tunteita veteraaneista ja Suomen historiasta – siitä, miksi keräystä tehdään. Pajunen kertoo, että hän lähtee keräykseen mielellään hyvällä asenteella: “Nämä päivät ovat sellaisia, että pääsee irti siitä normaalista sotilaskoulutuksesta ja kasarmiarjesta”. Pajunen kertoo, että vanhempien henkilöiden kohtaamiset ovat mielenkiintoisia, sillä silloin voi kuulla tarinoita heidän kokemuksistaan. Kun Pajunen oli varusmiesaikanaan kiertämässä lippaan kanssa ovelta ovella, kutsuttiin hänet usein sisälle. Silloin sai kuulla mielenkiintoisia tarinoita ja huomasi, että ikäihmisten halu jakaa kokemuksiaan oli suuri.
Högdalilla kerääminen on tässä ja nyt: “Tässä kun on koko päivän kerännyt ja huomannut, että vanhemmat ihmiset tykkäävät tulla juttelemaan muistojaan esimerkiksi taisteluista Itä-Karjalassa. He olivat silloin saman ikäisiä kuin minä olen nyt. On vaikeaa kuvitella itseni samanlaisessa kriisitilanteessa. Kerääminen herättää sen vuoksi haikeutta ja arvostusta”.
Kysyessä Pajuselta ja Högdalilta lipaskeräämisen haittapuolista Pajunen painottaa, että se ei ole ollenkaan vaikeaa. On välttelijöitä, mutta ystävällisiä lahjoittajia riittää aina. Myös turistit tykkäävät tulla lahjoittamaan ja kyselemään, mitä siniliiviset miehet oikein touhuavat. Högdalin mielestä kerääminen oli helpompaa kuin hän oli ajatellut. Högdal muistuttaa, että kerääjän pitää osata valikoida ketä lähestyy – jos ihmisellä on kuulokkeet päässä ja vauhti on kova, ei häntä kannata lähestyä, mutta reippaalla ja itsevarmalla asenteella saa huomattavasti enemmän tuloksia ja positiivisen vastaanoton. Högdal kertoo, että vaikka ihmisellä ei olisikaan rahaa antaa, niin luultavasti tulee positiivinen vastaus.
Pajunen uskoo, että lipaskeräys pysyy ajan hermolla jatkossakin, sillä esimerkiksi Mobile pay -maksusovelluksella pystyy osallistumaan lipaskeräykseen jo nyt ja keräys mukautuu muuttuviin maksumetodeihin. Högdal uskoo, että keräys tulee toimimaan tulevaisuudessakin. Kiireistenkin ihmisten joukosta löytyy aina niitä, jotka haluavat antaa omastaan. Ihmiset ovat halukkaita myös vain pysähtymään ja vaihtamaan kuulumisia.
Faktoja keräyksestä:
- Yksittäisen varusmiehen ja lahjoittajan panos on elintärkeä. Pelkästään 70€ keräystulolla saadaan kaksi viikkosiivousta veteraanin arkea helpottamaan
- Vuoden 2017 valtakunnallinen keräystulos oli yli 3 miljoonaa euroa
- Keräyskulut ovat vain 18,5%
- Helsinki-Vantaan -keräysalueella kiertää noin 40 lipaskerääjää per arkipäivä ja keräys toteutetaan kahden kuukauden aikana keväisin ja syksyisin.
- Lipaskerääjät tulevat Suomen Puolustusvoimista
Vuonna 2018 Puolustusvoimat täyttää 100 vuotta. 100-vuotiaan Puolustusvoimien kunniaksi juhlallisuudet jatkuvat läpi vuoden. Tutustu juhlavuoden ohjelmistoon Puolustusvoimien verkkosivuilla!
Sotiemme Veteraanit -keräyksessä kerätään varoja veteraanien arkea helpottamaan. Varojen avulla veteraanit saavat arkeensa tukea, kuten ateria- ja siivouspalveluita. Nähdessäsi siniliivisen varainkerääjän, lähesty häntä rohkeasti! Pienikin apu on tärkeä!
Tutustu keräyskohteisiimme verkkosivuillamme!
Lahjoita veteraaneille! Pienikin apu on suuri ikääntyvien veteraanien arjessa.
Lue myös:
Sotiemme veteraaneilla on erityinen paikka puolustusvoimissa